Teekkarisaunan historiaa

Saunominen on ollut oleellinen osa teekkarikulttuuria. Tampereen keskustasta osoitteesta Savilinnankatu 10 oli vuokrattu viiden vuoden ajaksi sauna, josta kuitenkin jouduttiin luopumaan Wapun aikaan vuonna 1989. Vuokrasopimusta ei voitu uusia eikä saunaa ollut järkevää ostaa. Saunan olemassaoloon oli kuitenkin jo totuttu, joten sauna oli pakko etsiä muualta. Harri Oesch ja Juha Soini istuivat ylioppilaskunnan hallituksessa, kun sauna-asiaa mietittiin. – Jos ei saunaa muuten saada aikaiseksi, niin me tehdään se, tuli kaksikko kerran lausuneeksi ääneen. Tuosta poikamaisesti leuhkaisusta miehet joutuivat myöhemmin tilille, kun heidät nimitettiin saunaryhmään vetämään rakennusprojektia. Kolmanneksi jäseneksi saunaryhmään palkattiin myöhemmin Veli Saarilampi, joka oli paitsi teekkari myös ammattirakentaja. Sama poikamainen innokkuus säilyi läpi rakennusprojektin.

Ylioppilaskunta julisti joulukuussa 1990 Teekkarisaunan Suunnittelukilpailun. Voittajaksi valittiin 34 ehdotuksen joukosta arkkitehtiopiskelija Juha Mäki-Jyllilän työ Mörrimöykky. Nimi juontaa juurensa toisaalta tontin sijainnista korpikuusen kätkössä ja toisaalta terassin sammalkatosta, joka muistuttaa menninkäisen karvaista turkkia. Arvosteluraati luonnehti Mörrimöykkyä erittäin hallituksi kokonaisuudeksi. Mörrimöykky koostuu 3 osasta: L-muotoisesta päämassasta, turvekattoisesta saunaosastosta ja näiden kainaloon asettuvasta atriumpihasta, johon sisätilat avautuvat. Materiaaleiksi oli valittu puu, pelti ja teräs.

TTKY oli vuokrannut tontin Tampereen kaupungilta aivan korkeakoulun vierestä, osoitteesta Tekniikankatu 9. Kolmihenkinen saunaryhmä alkoi ideoida urbaanin erämaasaunan toteutusta. Harri Oeschin vastuulla oli avustusten hankkiminen, Juha Soini huolehti projektin hallinnasta ja Veli Saarilampi toimi työmaajohtajana.

Yhteistyökumppaneiden saaminen mukaan projektiin oli välttämätöntä. Rakennusprojekti sattui sopivaan ajankohtaan, sillä oltiin menossa korkeasuhdanteesta kohti lamaa. Rakennusalan yritysten talous oli vielä kunnossa, mutta työt olivat jo vähentyneet, jolloin niiden oli mahdollista sponsoroida saunahanketta.

Tukijoiden mukaan saamiseksi saunaryhmä organisoi kutsut Teekkarisaunan tontilla. Paikalle kutsuttiin pimeänä talvi-iltana parikymmentä kaupungin ja yritysten edustajaa. Tontilla oli pystytettynä kaksi armeijan telttaa, joista toinen oli varattu ruokailuun ja toinen saunomiseen. Saunateltassa oli kaksi telttaa päällekkäin, lauteet oli tehty kaljakoreista ja kiukaana toimi kivillä täytetty peltitynnyri, joka oli lämmitetty kaasulla. Lattiana oli talvinen maa. Alkumaljan ja puheiden jälkeen vieraat johdatettiin telttasaunaan, jossa saikin pehmeät ja hyvät löylyt. Herrat halusivat saunasta tietysti suihkuun, ja pesumahdollisuuden puutetta sitten ihmeteltiin joukolla teltan ulkopuolella. Oesch antoi käsimerkin, jolloin metsän siimeksestä teekkariveljet avasivat suihkun paloletkuilla. Näin vieraat tulivat pestyiksi. Tämän jälkeen toisessa teltassa oli helppo sopia, että sauna todellakin tarvitaan.

Jokainen vieras ymmärsi tukea teekkarisaunan rakentamista. Lisäksi käytettiin hyväksi vieraiden omia verkostoja. Vieraat soittelivat muutamalle tuttavalleen, esittivät asian ja hoitivat audienssin Oeschille, joka sitten meni yritykseen neuvottelemaan avustuksesta. Teekkarina oli hyvä lähestyä yrityksiä.

Näin tukijoiden joukko laajeni ja muodostui hyvä henki lähteä tukemaan teekkarisaunan rakentamista. Yritykset tarjosivat ensisijaisesti suunnittelua, materiaaleja ja työvoimaa. Tietysti myös raha-avustuksia tarvittiin. Etukäteen oli mietitty, mitä kultakin yritykseltä pyydetään, kun niihin mentiin neuvottelemaan. Tärkeimmät tukijat olivat Puolimatka, Haka-Rakentajat, YIT, AHTI ja Visura. Tukijoiden rooli saunahankkeessa oli todella merkittävä. Projektin aikana kustannusarvio kaksinkertaistui, mutta silti ylioppilaskunnan omarahoitusosuus riitti.

Suunnitelmat olivat joskus niin lennokkaita, että kaikkia suunnitelmia ei sellaisenaan pystytty toteuttamaan. Esimerkiksi turvajärjestelmät oli suunniteltu kuin Suomen Pankkiin. Tarkoitus oli myös hankkia turvekatolle vuohi, mutta hanketta ei eläinsuojelullisista syistä lähdetty toteuttamaan. Joskus työmaalle toimitettiin jopa tavaraa, jolle piti erikseen suunnitella tarve.

Teekkarihenkeen kuuluu pieni kujeilu, joten teekkarisaunaankin piti saada joitakin kiinnostavia yksityiskohtia. Heti eteisestä saliin tultaessa on seinässä neliönmuotoinen reikä, jossa voi mitata, onko sutjakassa kunnossa. Jos siitä ei mahdu opiskeluaikana läpi, niin ei siitä mahdu myöhemminkään. Toinen yksityiskohta on saunaan rakennettu jääkaappi, jollainen oli myös jo Savilinnantien saunassa, ja kolmas ylhäällä oleva parvi, johon voi vetäytyä lepäilemään.

Saunan valmistuessa kevättalvella 1992 valittiin saunaisäntä vastaamaan saunan henkisestä ja rakenteellisesta hyvinvoinnista. Kukin saunaisäntä on näiden kymmenen vuoden aikana pitänyt vuorollaan huolta tamperelaisten teekkarien omasta saunasta. Teekkarisaunan juhlavuonna 2002 saunalla tehtiin ensimmäinen peruskorjaus ja saunalle asennettiin lattialämmitys. Myös pinnat uusittiin ja maalattiin sinisävyisiksi.

Kaikkiaan Teekkarisaunan rakennushanke oli ylioppilaskunnalle todella suuri projekti, joka osoittautui erittäin onnistuneeksi. Toimijoita oli paljon, ja jokainen laudanpää suunniteltiin erikseen. Projektin läpivieminen oli saunaryhmän jäsenille täysipäiväistä työtä, joka kuitenkin palkitsi tekijänsä. Ylioppilaskunta luotti heihin ja antoi vapauden toteuttaa projektin. Teekkarisaunalla on kiistaton asema osana tamperelaista teekkarikulttuuria.

© Koskessa kastetut: Teekkarieloa Tampereella 1965-2002. Sara Riihimäki, Kaisa Suomala – TTKY.