Laulukulttuuri

Tamperelaiseen teekkarilaulukulttuuriin kuuluu niin arvokkaita perinteisempiä lauluja, kuin myös railakkaampia ja usein myös humoristisia juomalauluja. Tamperelaiset teekkarit laulavat niin saunassa kuin sitseilläkin, sekä tietysti erilaisissa teekkarikulttuuriin liittyvissä tilaisuuksissa. Laulu ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa. Teekkarien laulukulttuurin ydinajatus on se, ettei varsinaista kultakurkkua vaadita, vaan kaikki saavat laulaa mukana oman taitonsa mukaan. Teekkari laulaa mieluummin kuin hyvin!

Laulaminen Tampereella

Teekkarilaulut tehdään usein keksimällä oma sanoitus tunnettuun sävelmään, kuten esimerkiksi kansanlauluun tai ajankohtaiseen pop-kappaleeseen. Tampereella laulukulttuuri kehittyykin jatkuvasti, sillä uusia lauluja sanoitetaan esimerkiksi vuosittain järjestettävässä juomalaulukilpailussa. Lauluja voi kuitenkin syntyä myös odottamattomissakin tilanteissa.

Myös tamperelaisilla teekkarikilloilla on usein oma lauluperinteensä, kuten esimerkiksi omaan alaan liittyvät laulut. Kiltakohtaisia lauluperinteitä pitävät yllä kiltojen lukkarit, joiden tehtävä on myös johtaa laulua tarpeen vaatiessa. Herwannan kampuksen teekkareiden yhteisestä laulukulttuurista taas vastaa pääasiassa Teekkarijaosto.

Useat perinteiset kappaleet ovat teekkareiden suissa vääntyneet ihan uusiksi sanoituksiksi, joiden mukaan laulellaan sitseillä, saunailloissa ja excuilla. Lauluja on joka lähtöön: juomalauluja, kansainvälisiä, balladeja, likivihreitä ja jopa lähes julkaisukelvottomia, joiden julkisempaa laulelua kannattaa hieman harkita…

Lauluperinteet

Kuten moni osa tamperelaisesta teekkarikulttuurista, myös laulukulttuurin vanhimmat osat ovat peräisin Teknillisen Korkeakoulun teekkareilta. Tampereella sitsit päätetään 1920-luvulla sanoitettuun Ikuisen Teekkarin Lauluun ja myös kieltolain päättyessä vuonna 1932 koottu laulusikermä Teemu Teekkari on edelleen tärkeä osa lauluperinnettä.

Teekkarihymni 

Suomen teekkareiden laulukulttuuri kulminoituu mystisen alkuperän omaavaan Teekkarihymniin, ja sitä pidetään arvossaan myös Tampereella. Keskiyöllä valot sammutetaan ja Teekkarihymni lauletaan reippaasti ja arvokkaasti seisaaltaan aloittaen hiljaisuudesta. Tampereella hymni on tapana laulaa kolmesti keskinopealla tahdilla.

Laulun nykyaikaiset sanat Tampereella ovat seuraavat:
”Yö kuin sielu teekkarin on pimiä,
takajoukko nukkuu vain, nukkuu vain.

Tarhapöllön ääni kimiä
kuuluu pappilasta päin, kuuluu päin.

Ja taas ja siis
ja 1, 2, 3, 4, 5.”

Ikuisen teekkarin laulu

Tampereelle on rantautunut myös tapa laulaa Ikuisen teekkarin laulu illan viimeisenä virallisena lauluna, ennen kuin meno yltyy liian villiksi. Kappale aloitetaan hiljaisuudesta ja lauletaan sen vaatimalla hartaudella. Viimeinen säkeistö lauletaan seisaaltaan ja viimeinen kertosäe ponneekkaasti.

Laulukirja

Tampereen teekkareiden oma laulukirja, Rasputin, toimii tamperelaisen teekkarilaulukulttuurin selkärankana. Laulukirjan tunnistaa sen valkoisesta väristä ja yläkulman kahdesta punaisesta viivasta.

Rasputimen ensimmäinen painos julkaistiin jo vuonna 1965, jonka jälkeen laulukirjaperinne kuitenkin katkesi joksikin aikaa. 80-luvulla ja 90-luvun alussa tamperelaiset teekkarit käyttivät laulumuistinsa tukena pääasiallisesti suomalaisten koneteekkareiden yhteistä laulukirja Wirsua. Vuonna 1995 julkaistiin Rasputimen ”noin ensimmäinen” eli ensimmäinen moderni painos, ja tämän jälkeen uusia painoksia on julkaistu noin kahden vuoden välein.

Kuorotoiminta

Teekkareiden lauluperinteiden vaalijana toimivat tunnetusti kuorot. Tampereella teekkarikuorotoimintaa ylläpitää Tampereen Akateemiset Laulajat ry. Nykyisin sen alaisuudessa on yhdistyksen perustamisesta asti toiminut Teekkarikuoro sekä lauluryhmä TeekkariKvartti.

Yhdistyksen kongi

Yhdistyksellä on kongi, jota voidaan käyttää suuremmilla vuosijuhlilla lukkarin apuvälineenä lauluvuorojen jakamisessa. Kongia voi pyytää lainaan hallitukselta.